Poul Henningsen – yhteiskuntakriitikko ja luova visionääri

Se että omistaa Poul Henningsenin suunnitteleman lampun, on kuin omistaisi palan muotoiluhistoriaa. Poul Henningsen on yksi Tanskan tunnetuimmista muotoilijoista. Elämänsä aikana hän loi useita design-klassikoita, kuten Artichoke ("Käpy"), Septima ja suositun PH 5 -sarjan. Mutta Poul ei tehnyt pelkästään muotoilu-uraa – hän oli myös kirjailija, arkkitehti sekä omistautunut kulttuurin ja yhteiskunnan kriitikko.

Poul Henningsen syntyi Ordrupissa 9. syyskuuta 1894 kirjailijoiden Agnes Henningsenin ja Carl Ewaldin pojaksi. Hänet sijoitettiin varhaisessa iässä sijaisperheeseen, jossa hän oppi käsittelemään työkaluja ja tekemään puutöitä. Hänen insinöörilahjansa kävivät nopeasti ilmi, ja 16-vuotiaana hän sai Hielmstierne-Rosencronen apurahan keksijöille kehitettyään itsestään pumppautuvan polkupyörän.

Vaikeuksia löytää suunta

Hänen koulutuksensa oli vaihteleva ja suuntaa etsivä. Vuonna 1911 hän aloitti rakennustekniikan opinnot teknisessä koulussa, mutta vaihtoi pian koneenrakennukseen. Vuonna 1914 hänet hyväksyttiin Polytekniseen instituuttiin, mutta hän keskeytti opinnot kolmen lukukauden jälkeen. Sen sijaan hän palasi tekniseen kouluun opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta keskeytti myös tämän koulutuksen vuonna 1917 ilman tutkintoa.

Taiteesta tie journalismiin

Opintojensa ulkopuolella Poul omistautui taiteelle. Hän maalasi modernin tanskalaisen taiteen innoittamana ja nousi sen merkittäväksi puolestapuhujaksi. Hänen tukensa kubismille ja ekspressionismille johti siihen, että hän sai paikan Klingen taidelehdessä. Siellä hän laajensi lehden näkökulmaa ja pyrki antamaan sille tieteellisen perustan.

Funktionaalinen muotoilu yhteiskuntakritiikkinä

Luontevana jatkumona arkkitehtuurikritiikille, jota hän esitti Klingenissä, Poul alkoi edistää ja tehdä tunnetuksi funktionaalista estetiikkaa. Tämä oli samalla myös yhteiskunnallinen kannanotto – hän kyseenalaisti taloudellisten, sosiaalisten ja teknisten vaatimusten sivuuttamisen modernin teknologian kehittyessä 1920-luvulla. Hän alkoi kokeilla valaistussuunnittelua ja päätyi pian yhteistyöhön Louis Poulsen & Co. kanssa.

PH-lamppu – varma menestys!

Yhteistyössä Louis Poulsenin kanssa Poul Henningsen kehitti suurimman menestyksensä: häikäisemättömän PH-lampun, josta kehittyi ajan myötä suosittu PH 5. PH-lamppu voitti kultaa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1925. Tämä loi taloudellisen turvaverkon Poulille, mahdollistaen syvemmän osallistumisen journalismiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se johti myös elinikäiseen yhteistyöhön Louis Poulsenin kanssa, joka edelleen valmistaa Henningsenin lamppuja.

Artichoke ja suosittu PH 5 ovat Poul Henningsenin tunnetuimpia töitä.

Merkittävä kirjoittaja uusien arvojen puolesta

Vuosien varrella Poul kirjoitti useisiin lehtiin, kuten Politiken, Ekstra Bladet ja omaan arkkitehtuurijulkaisuunsa Kritisk Revy (1926–1928). Kritisk Revy kyseenalaisti konservatiiviset kulttuurimallit ja toimi ponnahduslautana kulttuuriradikalismille, joka levisi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Lehti ei keskittynyt vain asuinrakentamiseen, vaan myös muihin yhteiskunnallisiin teemoihin kuten uskonto, seksuaalisuus, koulutus ja naisen rooli. Hän kirjoitti myös lukuisia revyitä helposti lähestyttävällä kielellä ja saavutti mainetta lahjakkaana sanataiteilijana.

Selkeä vastustus natsismia kohtaan

1930-luvun Saksassa natsismin noustessa Poul oli johtava hahmo Tanskan vastarintaliikkeessä. Hän alkoi työskennellä Aandehullet-lehden parissa ja oli perustajajäsen antifasistisen kulttuuriliikkeen Frisindet Kulturkamp taustalla. Hän ehti myös toimia Louis Poulsenin henkilöstölehden päätoimittajana ja Tivolin arkkitehtina. Vuonna 1943 Poul ja hänen vaimonsa Inger pakenivat Ruotsiin, jossa hän jatkoi kirjoittamista sodan loppuun saakka.

Kriitikko ja luova nero loppuun asti

Sodan jälkeen Poul palasi Tanskaan. Hän jatkoi kirjoittamista ja yhteiskuntakritiikkiä sekä alkoi taas kirjoittaa runoja ja revyitä. Hän jatkoi myös valaisinten suunnittelua, kuten Koglen (Artichoke), ja viimeisteli PH 5 -lampun vuonna 1958. Vuonna 1963 hänestä tuli Tanskan akatemian jäsen, ja hän jatkoi kulttuurikritiikkiään loppuun saakka.

Kun Poul kuoli vuonna 1967, hän jätti jälkeensä suurenmoisen perinnön – ei vain lamppujen ja luovien teosten muodossa, vaan myös poliittisina kannanottoina. 1960-luvun lopun nuorisokapina heijasti monin tavoin samoja arvoja, joita Poul oli koko elämänsä ajan puolustanut.